Rintamamiestalo korjauskohteena

Entistä parempi –ilta. Rintamamiestalo korjauskohteena 15.11.2012.
Puhumassa arkkitehti ja Pirkanmaan ammattiopiston rehtori Leena Mäkelä. Mäkelä on tehnyt diplomityönsä rintamiestaloista.

Kun Suomi rakensi rintamamiestaloja, rakentamisen taito osattiin. Osa taloista tehtiin jo sodan aikana. Rintamalla olevat miehet rakensivat niitä orvoille ja sotaleskille. Talot olivat usein hirrestä.

Varsinaisina rintamiestaloina pidetään kuitenkin jälleenrakennusaikana (1942-1952) tehtyjä taloja. Tällöin uusia asuntoja tarvittiin valtavasti, paitsi leskille ja Karjalasta tulleille evakoille, myös sodasta palaavien miesten perheille. Rakentamista nopeutettiin jakamalla rakentajille tyyppipiirustukset. Tyyppipiirustuksissa rintamiestalon pinta-ala oli rajoitettu, huoneistotyyppi määrätty ja varustetaso vaatimaton. Savupiippu sijoitettiin talon keskelle.


Kuva1.  Asutushallituksen tyyppi "Er.As.tyyppi no 4" vuodelta 1937 (kuvatiedot tekstin lopussa).

Tyyliltään rintamiestalo oli jatkoa funktionalismille, joka suosi yksinkertaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Tyylikausi säilyi 1950-luvun lopulle asti. Vuosikymmenen vaihteen jälkeen taloista tuli matalampia ja katoista kaltevampia.

Sodan jälkeen monista rakennustarvikkeista oli pulaa, esimerkiksi tiilestä, sementistä ja teräksestä. Jotta perustuksiin saatiin tarpeeksi terästä, mukaan heitettiin kaikki mahdollinen, hetekoista vanhoihin kattiloihin. Sementtiä ”jatkettiin” isoilla kivillä. Perustus upotettiin maahan parin metrin syvyyteen, jossa routa ei tehnyt vaurioita. Rintamiestalojen perustukset ovatkin yleensä säilyneet näihin päiviin asti hyvinä.

Rankorakenteisen talon eristeenä oli sahanpurua ja kutterinlastua. Tampereella - tekstiiliteollisuuden kaupungissa - käytettiin myös pellava- ja puuvillajätettä. Talot rakennettiin puolitoistakerroksisiksi ja noppamaisiksi. Kellarissa oli sauna ja pesutilat. Talossa oli yleensä pieni lämmittämätön kuisti, vilpola. Eteisestä nousivat portaat yläkertaan, jossa oli huone ja keittiö. Toiseen kerrokseen otettiin vuokralainen, usein pakon sanelemana. Ikkunoissa käytettiin paljon pystyjakoa, ulko-ovea koristi ikkuna. Kun keskuslämmitys yleistyi 1950-luvun, lopun jälkeen, tarvittiin pannuhuone.

Kauden loppupuolella rintamiestaloja rakennettiin myös tiilestä. Tiilipinta ja joskus myös puupinta rapattiin. Puun päälle naulattiin kanaverkko tai kaljapullonkorkkeja tms., jolloin rappaus pysyi paremmin.

Rintamiestalojen tontit jaettiin sosiaalisin perustein. Kaavassa tie mutkitteli maaston mukaan ja tontit tien mukaan. Rakennukset sijoitettiin suhteessa tiehen. Monilla alueilla sijoittelussa oli oma rytminsä. Lehtien yleisönosastoissa uusia alueita moitittiin rumiksi. Kun nurmikko nousi ja puut ja pensasaidat kasvoivat, alueet muuttuivat moittijoidenkin silmissä viihtyisiksi.  Salaojia ei välttämättä tehty, mutta vesiongelmia ei yleensä syntynyt. Talo sijaitsi yleensä tontilla niin, että sadevedet laskivat alaspäin.

Rintamiestaloja rakennettiin Tampereella todella paljon 1950-luvulla. Yksi yleisimmistä malleista oli nimeltään Vaahtera, joita on esimerkiksi Kalkussa. Tampereella oli myös omia tyyppimalleja (esim. Huikas-mallisto). Yleensä tietyn alueen taloihin rakennettiin sama kattokaltevuus. Aluksi suosittiin loivempaa pulpettikattoa, loppukaudella katot muuttuivat melko jyrkiksi. Tällaisia taloja on paljon esimerkiksi Kissanmaalla. Alvar Aallon suunnittelemassa Nekalan asevelikylässä rintamiestalot ovat tavallista matalampia.

Ruotsissa järjestettiin 1940-luvun alussa kansalaiskeräys, jossa kerättiin rahaa Suomen asuntopulan parantamiseksi. Ruotsalaiset toimittivat Suomeen yksikerroksisia ruotsalaisilla standardeilla suunniteltuja (mm. lankkurunko) esivalmistettuja taloja 75 paikkakunnalle, yhteensä 2000 kappaletta. Tampereen Jokipohjassa näitä lahjataloja löytyy 51 kappaletta.

Suomalaiset osasivat rakentaa puusta. Vaikka alueet nousivat nopeasti, rintamamiestalot on rakennettu hyvin. Ne ovat kestäneet 60 vuotta, meidän päiviin asti. Nyt rintamiestaloihin tehdään paljon peruskorjauksia.


2. Enso Gutzeit Oy:n työntekijöilleen rakennuttamia taloja Säynätsalossa Jyväskylässä. (kuvatiedot tekstin lopussa).

Arkkitehti Leena Mäkelä ei suosittele laajentamaan rintamiestaloa pidentämällä sitä. Onnistuneempi ratkaisu saadaan yleensä rakentamalla lisäosa pihan puolelle. Näin kadunpuoleinen julkisivu pysyy ehyenä.

Talon ulkovaipan lämmöneristys ei täytä nykyajan vaatimuksia. Alapohjan ja seinän liittymä ei ole useinkaan tiivis, ja ylä- ja välipohjien eristeet ovat laskeneet, mikä aiheuttaa vetoa. Usein eristeet ovat vaillinaisia myös ikkunoiden alapuolella ja seinien yläosassa.

Ensisijainen toimenpide on lisäeristää yläpohja puhaltamalla päälle esimerkiksi selluvillaa. Vanhat purut voi jättää alle, jos ne eivät ole kosteita. Rintamiestalon tyyli huokuu omaa eleettömyyttään. Sitä tukee esimerkiksi tapa rakentaa ikkunat melkein ulkopintaan kiinni. Jotta tyyli säilyy, ulkoseinien eristäminen pitäisi tapahtua sisäpuolelta. Jos eristäminen tehdään ulkopuolelta, ikkunat ja sokkelit jäävät syvälle.

Turvallisinta on käyttää puupohjaisia materiaaleja. Kannattaa huomioida myös se, että usein julkisivulaudoituksen alla ei ole tuuletusrakoa. Jos päälle vedetään tiivis lateksi, se voi aiheuttaa kosteusongelmia. Ylipäätään vahva lisäeristys ja uusien materiaalien käyttö edellyttää hyvää koneellista ilmastointia ja huolenpitoa.

Mäkelän mielestä varminta on käyttää perinteisiä tapoja ja materiaaleja peruskorjauksessa, koska niistä on paljon kokemuspohjaista tietoa.

Mäkelä muistuttaa, että rintamiestalojen rakentaminen sodan jälkeiseen asuntopulaan on ollut valtava ponnistus silloiselta työikäiseltä sukupolvelta. Asuntoalueiden toivoisi säilyvän kaupunkirakenteessamme, vanhaa rakentamistaitoa kunnioittaen.

Myyntitilanteessakin kannattaa kertoa ostajalle rehellisesti kaiken, minkä tietää omasta talostaan. Näin ei joudu myöhemmin tilille ainakaan salailusta.

Tampereen kaupungilla on ohje rintamamiestalojen julkisivumuutoksista. Se löytyy: http://www.tampere.fi/asuminenjarakentaminen/laitjaohjeet/rakentamistapaohjeet/rintamamiestalonjulkisivumuutokset.html

Teksti: Marianna Laiho

Kuvat:
1. Asutushallituksen tyyppi "Er.As.tyyppi no 4" vuodelta 1937
Alkuperäistä aineistoa säilyttää Suomen Kansallisarkisto.
Kokoelma: Maa- ja metsätalousministeriön tyyppitalopiirustukset
sarja: Asutushallitus I
(Asuinrakennus) [julkisivu, päädyt, pohjapiirrokset, leikkaus] (Ic. 1543)
2. Enso Gutzeit Oy:n työntekijöilleen rakennuttamia taloja Säynätsalossa Jyväskylässä.
Kuvaaja: Kimmo Virtanen.
Kuva löytyy alla olevasta osoitteesta ja siellä on myös käyttöoikeuksista. Tähän yhteyteen käyttöoikeus on kysytty kuvaajalta.
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Wooden_terraced_house,_S%C3%A4yn%C3%A4tsalo.jpg