Simolan talon korjaus

Entistä parempi - korjausrakentamisilta Vanhalla kirjastotalolla 29.3.2012
Hirsirakentamisen korjaustyöt - Simolan talo
Jussi Maaniitty, Tapani Koiranen ja Ritva Ruponen

Jussi Maaniitty ja Henna-Riikka Maaniitty ostivat Simolan talon vuonna 2008. Korjausrakentamisesta Maaniitty ei tiennyt juuri mitään, sen paremmin kuin vaimonsakaan. Kirjoja lukemalla, neuvoja kyselemällä, kursseja käymällä ja asiantuntijoita apuna käyttäen he ovat taloaan korjanneet.

Korjaamiseen on mennyt viisi vuotta. Moni kohta kaipaa vielä maalia ja vasaraa, mutta suurin urakka on tehty.
Simolan talo rakennettiin vuonna 1937. Se oli ollut lähes alkuperäisessä kunnossaan 80 vuotta, siihen asti, kun Maaniityt sen ostivat. Viimeiset kymmenen vuotta, vuoteen 2008 asti, se oli seissyt tyhjillään, ilmojen armoilla.

Katto vuoti kuin seula. Lahovaurioita oli paljon. Homevaurioita löytyi myös. Runko oli osittain pehmennyt vuotavan katon vuoksi.
Kuistit pistettiin heti käyttökieltoon. Ikkunapokista oli kitti ja maali irronnut. Viemäröinti oli puutteellinen. Keittiö, pesutilat ja WC piti tehdä uusiksi. Talo oli huonossa maalissa.



Tästä huolimatta Tampereen kaupungin perinnerakennusmestari Tapani Koiranen arvioi, että talo on täysin kunnostettavissa. Talo oli rakennettu hyvin ja siihen oli käytetty hyvää materiaalia. Perustukset olivat hyvät. Saunankin pystyi ottamaan käyttöön remontin ajaksi.

Vuoden kuluttua siitä, kun remontti aloitettiin, Maaniityn perhe jo asui talossa remontin keskellä.
Ensimmäisenä vuonna sähkö tuli roikalla, lämmitystä ei ollut ja vesi haettiin kellarista. Turvapaikkana perheellä oli sentään vaimon vanhempien koti.
Kahden vuoden päästä talon länsipäädyssä asuivat vuokralaiset.

Kattoremontti:
Ajatuksena oli, että savitiilikatto (pärekatto aluskatteena) vaihdetaan peltikatoksi. Ennen toimeen ryhtymistä päätettiin kuitenkin testata tiilien kunto. Tiili asetettiin kiven päälle, ja mies hyppäsi päälle. Tiili ei siitä ollut millänsäkään. Tiilikatto päätettiin säilyttää.  

Kattorakenteista purettiin vain se, mikä lähti irti potkaisemalla. Ehjästä kohdasta jatkettiin uudella puulla.
- Liika purkaminen on turhaa; tulee vain paljon jätettä, Maaniitty sanoo.
Rimat pistettiin päreitten päälle, sen jälkeen kate. Ilmarakoa jäi seitsemän senttiä.
Talon katolta alas pihaan rakennettiin Rantakaarilan syöksyrinne (ks. kuva). Korvattavat tiilet hankittiin Laitilan kartanosta, jossa tehtiin silloin myös kattoremonttia. Vinkki tästä tuli Metsänkylän Navetan kautta (ks. navetta.com).


Kattoremontti kesti koko kesän, sillä neliöitä oli noin 600. Elokuu sattui olemaan sateisin 50 vuoteen.

Kosteusvaurioiden korjaus:
Keskeltä taloa löytyi sientä, mikä oli onneksi vain paikallinen esiintymä. Se poistettiin. Märkää purua vietiin pois isot määrät.
Rakenteet olivat avoinna vuoden, jotta kaikki saatiin varmasti kuivattua.

Ulkovuori
Lahonneet kohdat hirrestä kaavittiin taltalla ja moottorisahalla. Kaavitut syvennykset täytettiin puulla. Tilkkiainesta saatiin mistä tahansa sekatavarapuusta. Tilkki naulattiin tai kiilattiin hirteen kiinni. Naulat jäivät vuorilaudan alle.


Uutta vuorilautaa haettiin metsänomistajilta ja sahoilta. Vuorilaudan alle laitettiin tervapaperi ja jätettiin ilmarako.
- Kittaamalla ei kannata täyttää halkeamaa, sillä kun halkeama elää, kiinteä kitti tipahtaa, Tapani Koiranen sanoo.

Ulkomaalaus
Lateksi otettiin käyttöön 1970-luvulla. Pian huomattiin, että ilmaraottomassa talossa lateksi alkaa lahottaa laudoitusta. Lateksi oli myös Simolan talon pinnassa.
Oli kaksi vaihtoehtoa, joko vaihdetaan laudoitus tai hinkataan lateksi pois. Puu oli kuitenkin niin hyvälaatuista, että päätettiin poistaa lateksi.
Periaatteessa lateksia ei tarvitse poistaa kuin sen verran, mikä lähtee vedettäessä. Simolan talosta lateksi poistettiin kuitenkin tarkkaan.



Öljymaalin käytössä ei synny laho-ongelmia, mutta se sopii huonosti vastahöylätylle laudalle. Höylätty uusi lauta annetaan olla vuosi ennen maalausta.  
Simolan talo maalattiin parin vuoden päästä siitä, kun lateksi oli raaputettu pois. Maalina käytetiin Wirtasen maalitehtaan neljän öljyn maalia. Wirtasen maali valittiin siksi, että sitä on olemassa eniten kokemusta. Pisimmät testaustulokset ovat Utön majakalta 80 vuoden takaa.
Yleensä öljymaalia laitetaan ohuelti. Wirtasen maalia laitetaan kuitenkin niin paljon, kuin pensselissä pysyy, sillä maali on ohuempaa kuin muut maalit.
Talon vuorilaudoitus oli osittain pahasti lahonnut. Uudet laudat käsiteltiin homesuojauksella.

Perinnemaaleja käytettäessä on noudatettava tarkkaan kunkin maalin omia ohjeita.
Jos maali ei kuivu, sää, pensselit tai maalaustapa on ollut väärä.
Maalatessa ilmankosteus ei saa olla yli 80 prosenttia. Jos sade on päässyt kastelemaan vastamaalatun seinän, välissä on oltava kolme lämmintä päivää ennen kuin maalaamista voi jatkaa.
Jos seinä tuntuu liian lämpimältä, sitä ei voi maalata, sillä öljymaali voi aiheuttaa liian lämpimällä kuplia, jotka eivät häviä. Lisäksi maali ei kerkiä kiinnittymään kuumaan pintaan, vaan kuorettuu kahdelta puolen ja saattaa irtoilla myöhemmin.
Illalla ei saa maalata, koska ilmankosteus nousee yleensä liian korkeaksi. Hyvä ilmankosteusmittari on kuusen varjossa oleva auto, jos sen pellit alkavat himmentyä kosteudesta, on maalaaminen lopetettava. Kuumuutta saa olla maksimissaan 22 astetta.
Kun Simolan taloa maalattiin, maalaus jouduttiin keskeyttämään tämän tästä, koska hellettä oli liikaa. Talo maalattiin kahteen kertaan.

Kuistit ja parveke
Talon molemmista kuisteista purettiin kaikki, mikä oli lahonnut ja sitä oli aika paljon. Pohjat tehtiin uusiksi.
Pihan puolella oleva parveke oli myös laho. Kaidekorkeus oli 60-70 cm. Nykyinen säännös on 90 senttiä. Uusi kaide tuli häiritsevästi ikkunan eteen, joten kaiteesta tehtiin sälekaide.

Ikkunat ja ovet
Ikkunat olivat huonossa kunnossa. Korjauksen ajaksi ne otettiin pois, mistä seurasi pulma: talo oli jonkin aikaa täynnä aukkoja. Korjattavia ikkunoita oli 50 kappaletta. Taloa piti vahtia yötä päivää.
Ikkunat, kuten ovetkin oli tehty kuitenkin niin hyvästä puusta, että uudenveroiset saatiin vanhat korjaamalla. Puukohtia jouduttiin korvaamaan hyvin vähän.
Ikkunoihin Maaniityt halusivat puhallettua lasia, mitä on edelleen saatavissa varaosapankeissa, vanhoista ikkunoista irrotettuina. Uutta puhallettua lasia saa ulkomailta tuotuna.
Oviin vaihdettiin nykypäivän vaatimukset täyttävät lukot.

Pinkopahvitus
Kun seiniä pinkopahvitettiin sisältä, samalla laitettiin ulkoseiniin vähän lisäeristystä.
Seinän puukuitulevylle tehtiin puusta kehykset, jotta pinkopahvi saatiin paremmin kiinni (ks. kuva)
Vanhat pahvit voi jättää uuden alle. Näin talon historia jää säilöön seuraaville sukupolville ja pahvit toimivat myös tuulensulkuna. Simolan talossa vanhat pinkopahvit joiltakin osin vain paikattiin ja laitettiin tapetti päälle.
- Jos vanhat pahvit ovat laineilla, ne voi pingottaa uudelleen ja tapetoida, Simolan taloa pinkopahvittamassa ollut, rakennusrestauroija  Ritva Ruponen sanoo.
Myös katot pinkopahvitettiin ja maalattiin. Kattomaalina oli öljymaali.



Pesutilat
Pesutiloihin laitettiin lattialämmitys, joka ei ole niinkään asukasta kuin taloa varten. Lattialämmitys hoitaa kosteuden pois lattiasta. Uudet kosteat tilat vanhaan rakennukseen täytyy tehdä niin, että ne täyttävät myös nykyiset vesieristyksen vaatimat määräykset.

Lämmitys
Simolan talo on kytketty kaukolämpöön. Talossa oli leivinuuni ja liesi, jotka säilytettiin. Lisäksi rakennettiin yksi pönttöuuni.

Talous
Maaniitty piti tarkkaa kirjanpitoa - jokainen hanskakin on laskettu.
Lainat ja korjaukset mietittiin niin, että kotitalousvähennyksistä ja vanhojen talojen tuista saatiin maksimivähennykset. Saadut vähennykset olivat 3000-4000 euroa per vuosi.
ELY-keskukselta saatiin 12 000 euroa rakennusta säilyttäviin toimenpiteisiin, katon korjaukseen, lahovaurioiden korjauksiin ja piippujen yläpään ja pellitysten korjauksiin.

Yleistä
Kaikki kuntotarkastajat eivät välttämättä tiedä vanhojen rakennusten rakenteista tai perinnerakentamisesta. Kannattaa siis valita henkilö, joka varmasti tuntee asian. Simolan talon kuntotarkastajana toimi Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestari Tapani Koiranen.

Kamera on mitä parhain työkalu remontissa. Se on oikeastaan ainoa tapa dokumentoida rakenteet alkuperäisenä ja korjattuina. Myös maalipurkeista kannattaa ottaa kuva. Jos maalia tarvitaan myöhemmin, on helppo tarkistaa, mitä sävyä käytettiin aiemmin.
Perinnekorjauksessa on tärkeää, että tuntee hyvin materiaalit. Jos materiaali on kestänyt vuosia, miksi purkaa se. Se, mikä on kestänyt vuosia, on turvallista.

Työmäärää on melkoinen. Sitä on vaikea kuvitella etukäteen.
Hermot pysyvät kasassa, kun keskittyy vain yhteen kohtaan kerralla, eikä pohdi kaikkea keskeneräistä yhtä aikaa. Työt kannattaa priorisoida. Simolan talossa ensimmäinen ja tärkein korjattava oli vuotava katto, jotta perustukset saatiin mahdollisimman nopeasti kuiviksi.
Kun työmaalla on saavutettu vähintään kohtuulliset olosuhteet, on hyvä hellittää tahtia.
- Terveyttää ja perhettään ei kannata taloprojektissa uhrata, Jussi Maaniitty sanoo.

Teksti Marianna Laiho

Kuvat Jussi Maaniitty