Suojeltu talo kodiksi - Annikinkadun kortteli

Tiivistelmä 13.3.2012 pidetystä tilaisuudesta

Puhujina rakennustutkija Hannele Kuitunen Pirkanmaan maakuntamuseosta, suunnittelusta vastaava arkkitehti Hanna Lyytinen ja Annikinkadun korttelin asukas Marko Ulvila.

Taustaksi: Annikinkadun korttelin talot olivat purku-uhan alaisina 2000-luvulle asti. Vuosikymmenen lopulla niistä tehtiin suojelupäätös. Kaupunki päätti myydä korttelin vuonna 2007 tarjouskilpailulla Asunto-osakeyhtiö Tampereen Annikille, jossa on mukana myös korttelin vanhoja asukkaita.

Korjaamisessa pyritään säilyttämään rakennusten ominaispiirteet, rakennusosat ja alkuperäinen rakennustapa mahdollisimman hyvin.


Hannele Kuitunen, rakennustutkija Pirkanmaan maakuntamuseo

Rakennuksiin sitoutuu paljon tietoa ja taitoa aikakauden kulttuurista ja työtavoista. Ne viestittävät yhteisestä historiastamme ja toimivat linkkinä menneen ja tulevan välillä.
Suomessa vain viisi prosenttia rakennuksista on rakennettu ennen vuotta 1921. Paljon on siis jo tuhoutunut. Suojelulla tarkoitetaan rakennuksen arvokkaiden piirteiden säilyttämistä myös jälkipolville.

Jos ostaa suojellun talon, mitä sille saa tehdä?

Rakennuksia suojellaan yleiskaavalla tai asemakaavalla. Suojelumääräykset ohjaavat korjaamista. Myös maankäyttöön ja rakentamiseen liittyvät määräykset ohjaavat korjaamista. Rakennuksia voidaan suojella myös lailla rakennusperinnön suojelusta.   

Ennen kuin ostaa suojellun talon, kannattaa ottaa selvää, mitä korjaamisessa ja asumisessa pitää huomioida. Ettei käy niin, ettei omat unelmat ja talon antamat mahdollisuudet kohtaakaan.

Talon mukana tulee myös piha, missä voi olla arvokkaita ominaisuuksia, joskus jopa muinaismuistolailla rauhoitettu muinaisjäännös. Jos on suunnitellut pihalle vaikka grillikatosta, sen rakentaminen ei ehkä onnistukaan juuri siihen paikkaan kuin suunnitteli. Alue, jolla oma talo sijaitsee, voi olla arvokas, jolloin aluetta saattaa koskea suojelumääräykset kokonaisuutena. Esimerkiksi jos naapuritalo on suojeltu asemakaavalla, se voi vaikuttaa siihen, miten remonttia saa  tehdä omassa talossa. Toivottavaa on, että suojellun talon omistaja ottaa herkästi yhteyttä asiantuntijoihin ja kysyy neuvoja. Kannattaa olla yhteydessä esimerkiksi Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkijoihin ja perinnerakennusmestariin.

Uusimmat määräykset paloturvallisuudesta, viemäröinnistä, energiakysymyksistä yms. koskevat osin myös suojeltua taloa. Korjaaminen on tässä mielessä vanhan ja uuden sovittamista.  Toisaalta vaikka rakennus ei olisi suojeltu, sille ei voi tehdä mitä tahansa. Vähänkin isompiin muutoksiin on haettava aina lupa.

Yhteenvetona voikin sanoa, ettei suojellun talon kunnostaminen ole sen kummempaa kuin minkä tahansa rakennuksen: suhtautukaamme rakennukseen nöyränä ja kunnioittavasti. Kerran hävitettyä ei saa koskaan takaisin.

Hanna Lyytinen, arkkitehti ja Marko Ulvila, Annikinkadun asukas

Annikinkadun puutalot on rakennettu vuonna 1908-1909. Ne muodostavat tyypillisen tammelalaisen puutalokorttelin, joka on ainoa jäljellä oleva Tammelassa.

Annikinkadun taloista on tallella alkuperäiset piirustukset. Piirustukset kertovat ensisijassa rakennuttajan aikomuksista, ei niinkään aina toteutuneesta. Nykytilannepiirustukset laaditaan mittaamalla rakennus. Alkuperäisistä piirustuksista voi tutkia suunnittelun tavoitteita, rakenteita ja tilojen käytön muutoksia.

Jos aikoo korjata vanhan rakennuksen, kannattaa tutustua siihen hyvin. Jokaisella rakennuksella on oma DNA:nsa, joka löytyy vain inventoimalla ja tutkimalla rakennusta. Tutustuminen myös sitouttaa eri osapuolet korjaustyöhön.

Annikinkadun korttelin talot sijaitsevat rinteessä, osittain kallion päällä. Kallio pitää maa-aluetta kosteana, mikä on otettu huomioon myös talojen korjaustöissä.  

Korttelista löytyy lukuisia erilaisia rakennetyyppejä. Puukerrokset on rakennettu hirrestä. Taloissa käytetty vaakahirsi on kestävämpää kuin pystyhirsi. Rakennusten välipohjista löytyy betonia. Osa alapohjista on toteutettu tuulettumattomina, mikä on aiheuttanut kosteusvaurioita rakenteisiin. Talojen perustuksia on jouduttu vahvistamaan ja kosteus- ja lattiasienivaurioita korjaamaan.  

Hirsiseinä ennen ja jälkeen korjauksen.


Annikinkadulla on päätetty jättää asumiskäyttöön vain ne tilat, jotka ovat olleet asumiskäytössä ennenkin. Taloissa oli 43 pientä asuntoa, joista on muodostettu 23 uutta asunto-osaketta. Jokainen asunto on erilainen ja yksilöllinen, omistajansa kanssa yhdessä suunniteltu. Asunnot on liitetty kaukolämpöverkkoon.

Konservaattoriopiskelijat inventoivat asuntojen värimaailman, ovet, ikkunat ja tulisijat. Yhtään arvokasta kaakeliuunia ei ole purettu, myös helloja jää käyttöön. Alkuperäiset ikkunat kunnostetaan.  

Annikinkadun säilyviä taloja ei pystytä toteuttamaan nykyisten energiatehokkuusvaatimusten mukaan. Niinpä asukkaat päättivät, että osa märkätiloista, korttelin ainoa sauna, yhteiset pyykki- ja pesutilat rakennetaan piharakennukseen ja varustetaan ekotehokkaalla tekniikalla. Neljäsosa asunnoista on kokonaan suihkuttomia. Lopuissa on moderni kylpyhuone. Piharakennuksessa energiaa otetaan talteen ilmasta, vedestä, kiukaan savukaasuista ja aurinkokeräimistä. Energiatavoitteiden lisäksi yhteistilat mahdollistavat korttelin yhteisöllisen elämäntavan säilymisen.

Oman haasteensa työmaalle tuovat uusittavat vesi-, viemäri- ja sähköjärjestelmät. Näiden lisäksi kaikkiin tiloihin tulee pelastusviranomaisen vaatima automaattinen sammutusjärjestelmä, sprinklaus.

Myös suojeltua taloa koskee lakisääteinen määrä autopaikkoja. Niiden sijoittaminen Annikinkadun kortteliin on ollut oma lukunsa. Onhan kortteli suunniteltu aikana, jolloin autoliikennettä ei ole juurikaan ollut.

Yhteenvetona voi sanoa, että suojeleminen on aina ennen kaikkea tahdon asia. Vanha talo säilyy ja säilyttää arvonsa ja arvokkuutensa vain, kun siihen liittyvä rakentamis- ja elämäntapa halutaan säilyttää.

Tiivistelmä toimittaja Marianna Laiho
Kuvat Matias Laine